Lasse Pihlajamaa


Suomen kuuluisin harmonikansoittaja on eittämättä Lasse Pihlajamaa. Hän oli suomalaisen hanurimusiikin pioneeri, joka soitti, sävelsi ja esiintyi. Erityisen merkittävää oli hänen opetustyönsä harmonikansoiton saralla sekä varsinaisten soitinten kehitystyö yhdessä italialaisten harmonikkavalmistajien kanssa.

Orvosta taiteilijaksi ja levyttämään

Pihlajamaa syntyi köyhään yksinhuoltajaäidin perheeseen Jämijärvellä vuonna 1916. Perheen torppa sijaitsi Ikaalisten ja Kankaanpään välisen tien varrella. Usein tiellä kulkeneet kauppamatkustajat ja pelimannit pysähtyivät torppaan ja ilahduttivat asukkaita musiikillaan. Näin Pihlajamaakin tutustui haitarimusiikkiin.

Pihlajamaa aloitti uransa yksirivisellä harmonikalla. Ensimmäisen viisirivisen harmonikkansa hän sai vasta 12-vuotiaana, 1920-luvun lopulla. Jo pari vuotta myöhemmin Pihlajamaa elätti itsensä itseoppineena pihasoittajana. Pihlajamaa matkusti lopulta Poriin ja soitti muun muassa tivolissa, jossa esiintyi myös steppaajana ja jonglöörinä. Matka Suomen kuuluisimmaksi haitarinsoittajaksi oli alkanut.

Pihlajamaa halusi tehdä uraa hyvänä ravintolamuusikkona. Niinpä hän opetteli soittamaan harmonikan lisäksi trumpettia ja kontrabassoa. Sotavuosien aikana Pihlajamaa esiintyi yhdessä Eugen Malmstenin kanssa viihdytysjoukoissa.

Omista sävellyksistäänkin tunnettu Pihlajamaa kehitti harmonikalle uutta soittamisen kulttuuria. Hän yhdisteli ulkomailta tulleita ajan trendejä suomalaisiin sävelmiin. Osa näistä uusista virtuoosikappaleista pääsi myös ensilevytykselle vuonna 1945.

Mullisti harmonikansoiton opetuksen

Ura harmonikansoiton opettajana käynnistyi, kun esiintymisten yhteydessä yhä useammin kyseltiin myös apua ja vinkkejä soittamiseen. Välillä innokkaimmat soittivat jopa hotellihuoneeseen neuvoja kysyen. Harmonikkaopisto avasi ovensa joulun alla 1957 Helsingin Lönnrotinkadulla. Muutama vuosi myöhemmin julkaistu Lasse Pihlajamaan Harmonikkakoulu -opas mullisti soiton opetuksen Suomessa, ja teos on käytössä tänäkin päivänä.

Pihlajamaa osallistui myös aktiivisesti harmonikkojen kehitystyöhön erityisesti italialaisen Pigini-harmonikkatehtaan kanssa. Yhteistyöstä syntyi mm. pieniä lapsille tarkoitettuja harmonikkoja, jotka vaikuttivat merkittävästi soiton opetukseen Suomessa. Näitä harmonikkoja Pihlajamaa toi maahan itse ja myynti tapahtui opetustoiminnan yhteydessä. Muitakin keksintöjä Pihlajamaa teki, joskin ne olivat vähemmän hyödyllisiä ja enemmän humoristisia: esimerkiksi keikoilla nähtiin soiva tuoli, jossa oli mukana palje sekä näppäimet.

Pihlajamaa oli tiiviisti mukana Ikaalisten Sata-Häme Soi -tapahtumassa aina 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1988 hänet palkittiin musiikkineuvoksen arvonimellä. Pihlajamaa oli kiitollinen oman äitinsä kannustukselle, ja vuonna 1975 Pihlajamaan synnyinkodin paikalle pystytettiin Äiti-muistomerkki, jossa Pihlajamaa halusi kunnioittaa paitsi omaa äitiään myös kaikkia muita äitejä, jotka selviytyivät kasvatustyöstä hyvin vaikeista olosuhteista huolimatta.